Muolaan kirkko
Muolaan kirkko oli päätytornillinen pitkäkirkko ja tyyliltään se edusti empireklassismia. Kirkko oli 39 metriä pitkä ja 19 metriä leveä. Se oli rakennettu noin metrin korkuisen harmaakivijalustan päälle. Kirkon seinät oli rapattu ja maalattu valkoiseksi. Nelikulmainen ja suuri torni sijaitsi kirkon länsipäässä ja ulkoni vain vähän itse runkohuoneesta. Kellotornin yläosassa oli joka sivulla kelloluukut ja niiden yläpuolella päätykolmiot. Tornin katto oli matala pyöreä kupu, jonka päällä oli risti. Kirkon itäpäässä puolestaan oli muuta kirkkoa matalampi puolipyöreä sakaristo. Kirkossa oli matala satulakatto. Kirkon kummallakin pitkällä sivulla oli viisi suurta ja korkeaa ikkunaa, joiden yläpäät olivat kaarevat. Sivuseiniä rytmittivät ikkunoiden kautta kulkeneet poikittaiset profiililinjat. Kirkon pääsisäänkäynti sijaitsi kellotornin alaosassa ja lisäksi kirkon molemmilla pitkillä sivuilla oli keskimmäisten ikkunoiden kohdalla eteisettömät sivuovet. Sekä kirkon pääsisäänkäynnin, että alttarin yläpuolella oli puoliympyrän muotoinen ikkuna.
Muolaan kirkko oli kooltaan suuri, siinä oli noin 2 200 istumapaikkaa. Kirkkosali oli kolmilaivainen, jonka keskilaivaa kattoi puurakenteinen tynnyriholvi. Sivulaivoja erottivat päälaivasta tukevat doorilaiset pylväsrivit, jotka kannattelivat kirkon sivuilla kahdessa kerroksessa olleita lehtereitä. Kirkkosali oli maalattu valkoiseksi ja sisustus oli rakennuksen tyylin mukaan selkeälinjaista. Alttarin vasemmalla puolella oli saarnastuoli, jonne oli käynti seinän takana olleesta sakaristosta. Urkuparvi sijaitsi tornin puoleisessa päässä ja sitä kannatteli kaksi pylväsparia, joiden välinen lehterikaide kirkkosaliin päin kaartuva.
Kirkon urut olivat vuonna 1895 valmistuneet ja 25-äänikertaiset. Kirkon tornissa oli kaksi aiemmissa Muolaan kirkoissa ollutta kelloa, toinen 1600-luvulta ja toinen 1700-luvulta. Kirkossa oli kaksiosainen alttaritaulu, jonka yläosa oli Jeesus ristillä ja alaosa Ehtoollisen asettaminen. Alttaritaulun lahjoitti Kuusaan hovin omistaja kollegineuvos Masalin ja sen kerrotaan olleen Masalinin venäläissyntyisen vaimon maaorjan maalaama. Alttaritaulun ohella kirkon merkittävimmät koristeet olivat keskilaivan katosta riippuneet kynttiläkruunut.
Talvisota koitui Muolaan viimeiseksi jääneen kirkon kohtaloksi. Kirkonmäen kautta kulki Mannerheim-linja. Venäläisten tykkituli ja pommitukset jauhoivat pikkuhiljaa kirkon kivikasaksi. Talvisodan päättyessä oli kirkosta jäljellä vain kolme nurkkaa, jotka törröttivät tuhoutuneella kirkonmäellä. Venäläiset tasasivat kirkonrauniot sotien jälkeen. Jatkosodan aikana Muolaaseen ei rakennettu uutta kirkkoa vaan jumalanpalvelukset pidettiin säilyneessä Kuusaan hovin päärakennuksessa.
Vähän ennen talvisodan syttymistä seurakunnan henkilökunta pakkasi kirkon esineistön puulaatikoihin ja hautasi ne maahan kirkon läheisyyteen. Ja kun Muolaa vallattiin takaisin jatkosodassa 1941, kaivettiin laatikot esiin. Näin kirkon ehtoollisvälineet, kynttilänjalat, krusifiksi ja kirkkotekstiilit saatiin pelastettua. Esineistö on sittemmin lahjoitettu Forssan seurakunnalle ja Lounais-Hämeen museoon, Forssaan. Sen sijaan kirkon alttaritaulu, kellot ja kynttiläkruunut tuhoutuivat kirkon mukana.
Hautausmaa oli kirkkorakennuksen ympärillä rajoittuen rantaan. Sen hoitoon ei kiinnitetty vielä 1800-luvulla erityisempää huomiota, jonka vuoksi portit, tiet ja aitaukset olivat huonokuntoisia. Kotieläimet saattoivat liikkua hautakivien välissä täysin vapaasti. Seurakunnalla ei ollut myöskään omaa haudankaivajaa, jolloin omaiset omatoimisesti itse kaivoivat vainajalle haudan. Muolaan kirkkoherra ehdotti, että seurakuntaan palkattaisiin oma haudankaivaja, joka huolehtisi myös kellojen soiton ja muun hautaukseen liittyvän valmistelun. Enemmistö kuitenkin vastusti ehdotusta, seurakuntalaiset halusivat itse hoitaa haudankaivun ja kellojen soiton. Haudankaivaja palkattiin vasta 1851, jolloin hänelle alettiin maksaa kappa ruista täysi-ikäistä ja puoli kappaa alle 15-vuotiasta vainajaa kohden.
Lisää tietoa hautausmaasta löytyy Karjalan hautausmaat sivustolta.
Kyyrölän ortodoksinen kirkko
Kyyrölän Kristuksen temppeliintuomisen kirkko oli Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan pääkirkko Kyyrölän kirkonkylässä. Se sijaitsi Kyyrölän kunnan alueella vuoteen 1934 asti, jolloin kunta liitettiin Muolaan kuntaan. Arkkitehti N. J. Baranjevin suunnittelema tiilestä rakennettu päätytornillinen keskeiskirkko valmistui vuonna 1898 ja se oli yksi Suomen suurimmista ortodoksikirkoista. Kristuksen temppeliintuomisen muistolle pyhitetty kirkko oli järjestyksessä seurakunnan kolmas kirkko. Kyyrölän ensimmäinen vuonna 1725 rakennettu puukirkko paloi 1788 ja toinen vuonna 1803 valmistunut puukirkko paloi vuonna 1894. Kyyrölän kirkko tuhoutui talvisodassa.
Kyyrölän kirkko oli malliltaan päätytornillinen keskeiskirkko. Se oli 35 metriä pitkä, 21 metriä leveä ja korkeutta kellotornin ristin huippuun oli 34 metriä. Kirkkosalin kattoi yksi suuri kupoli, jonka alaosan muodosti kahdeksankulmainen rautakatto. Rautakaton jokaisella sivulla oli pieni suippokaaripäätteinen ikkuna. Rautakaton yläpuolella oli sipulipäätteiseen lanterniiniin päättyvä keskuskupoli. Keskuskupolin räystäässä ja lanterniinin juuressa oli käytetty koristeena kokošnik-aihetta. Pääsisäänkäynti oli kellotornin alaosassa, jonka lisäksi kirkon kolmella muulla sivulla oli sivuovet. Kellotornin pohjakerros oli muodoltaan poikittainen suorakaide, jonka keskellä oli nelikulmainen keskikerros. Keskikerroksen yläpuolella ollut kellotasanne oli muodoltaan kahdeksankulmainen.Tornin kahdeksankulmainen telttakatto oli katettu nelikulmaisilla metallilevyillä pärekaton tavoin. Tornin huipulla oli sipulikupoli ja sen päällä risti. Kirkon tiiliseinät oli rapattu vaaleaksi, kupolit oli maalattu vihreiksi ja ristit oli kullattu.
Kyyrölän kirkkosali oli suunniteltu 1 200 hengelle. Kirkon lattia oli sementtimosaiikkia ja seinät oli rapattu sisältä vaaleiksi ja ne oli koristeltu muun muassa evankelistoja ja kerubeja kuvaavilla öljyvärimaalauksilla ja ornamentiikalla. Kirkon ikonostaasi oli kaksikerroksinen. Sen alempaa kerrosta oli jäsennelty kierteisillä ¾ pylväillä ja listoilla. Kirkon tornissa oli yhdeksän kelloa, joista suurin painoi 2 850 kg.
Kyyrölän kirkko vaurioitui pahoin talvisodassa. Keskuskupoli sortui, etelänpuoleinen seinä ammuttiin puoliksi rikki, sisustus tuhoutui kokonaan ja kellotorni romahti. Nykyisin kirkosta ovat jäljellä vain nurmikosta esiin pistävät peruskivet. Talvisodan sytyttyä joutui Kyyrölä joulukuun ensimmäisenä päivänä 1939 pikaisen evakuoinnin kohteeksi, jossa ensisijalla oli väestön ja välttämättömien perustarvikkeiden evakuointi. Kirkollinen omaisuus oli tässä tilanteessa toissijaista. Joulukuun puolivälissä 1939 ja tammikuussa 1940 seurakunnan rintamalla ollut lukkari yhdessä eräiden muiden kyyröläläisten sotilaiden kanssa onnistui pelastamaan jo osittain romahtaneesta kirkosta ehtoolliskalustot, joitain ikoneja sekä osittain myös seurakunnan kirkonkirjat, jotka rovasti oli joulukuun alun evakuoinnin yhteydessä piilottanut kirkkoon.
Kyyrölän kirkosta saatiin pelastettua vain 22 pääasiassa pientä ikonia, mutta kaksikerroksinen ikonostaasi, alttaritaulu ja 73 erikokoista ikonia sen sijaan jäivät paikoilleen. Pelastetuista ikoneista on sijoitettuna Oulun ja Pielaveden seurakuntiin sekä Iisalmen evakkokeskukseen. Lisäksi historiallisesti arvokas pyhittäjä Antonia esittävä ikoni on sijoitettu Kirkkomuseoon.
Jatkosodan aikana kun menetetyt alueet vallattiin takaisin, pääsivät kyyröläläiset palaamaan kotiseudulleen. Ensitöikseen he raivasivat kirkon raunioiden keskelle väliaikaisen alttarin. Sittemmin väliaikaisena kirkkona käytettiin säilyneen pappilan salia. Kirkon jälleenrakentamista alettiin suunnitella, mutta uusi evakuointi vuonna 1944 teki tyhjiksi nämä suunnitelmat.
Lisätietoa hautausmaasta löytyy Karjalan hautausmaat sivustolta
Kangaspellon ortodoksinen kirkko
Kangaspellon kylä sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Kyyrölän kirkonkylästä, jossa seurakunnan pääkirkko sijaitsi. Vähävaraisella väestöllä ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia kovin usein siellä käydä ja niinpä Kangaspellon koululla pidettiin jumalanpalveluksia. Kangaspeltoon rakennettavaa kirkkoa varten tilattiin piirustukset insinööri Volkovilta, mutta varojen puutteessa sitä ei pystytty toteuttamaan. Vuonna 1921 kangaspeltolaiset ostivat vuonna 1906 valmistuneen Kanneljärven ortodoksisen kirkon 5 000 markalla ja pystyttivät sen uudelleen kotikyläänsä. Varat kirkon ostoa varten lahjoitti F. I. Sergejeff. Kangaspellossa kirkko vihittiin Kazanin Jumalanäidin ikonin muistolle 30. marraskuuta 1921. Siirron yhteydessä kirkkoon tehtiin joitain muutoksia, muun muassa kellotornin telttakatosta tuli loivempi ja matalampi, kirkkosalin katto muutettiin satulakatoksi ja katolle sijoitettiin vain yksi sipulikupoli.
Kangaspellon kirkko paloi talvisodan alussa perustuksiaan myöten. Jatkosodan aikana vuonna 1943 kirkon paikalle suunniteltiin rakennettavaksi hirsistä rukoushuonetta, mutta vuoden 1944 uusi evakuointi esti suunnitelman toteuttamisen.
Lisätietoa hautausmaasta löytyy Karjalan hautausmaat sivustolta
Kangaspellon Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko oli yksi entisen Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan kirkoista. Se sijaitsi Kangaspellon kylässä, joka kuului Kyyrölän kuntaan vuoteen 1934 asti, jolloin kunta liitettiin Muolaan kuntaan. Kirkon yhteydessä oli pieni vuonna 1931 perustettu hautausmaa. Kirkko vihittiin käyttöön 20.10.1921. Kappelin ja sen yhteyteen perustetun hautausmaan alue saatiin lahjoituksena Vasili ja Vera Ananinilta. Tiedossa on, että hautauksia on tehty jo sitä ennenkin. Maa-alueen luovuttaneet Ananinit ja heidän poikansa ovat mm. haudatut kirkon lattian alle vv.1921 -1928. Kirkko oli ulkoasultaan yksinkertainen ja kooltaan pieni, vain 166 neliötä. Rakennus oli hirsirunkoinen ja se oli vuorattu laudoituksella. Sen ikkunat olivat värilasia ja peltikatto oli maalattu. Kirkon torni ylsi 15 metrin korkeuteen ja tornissa oli kuusi kello. Kirkon matalan ja klassistisen ikonostaasin alarivi oli korkeahko ja ylärivi puolestaan hyvin kapea, jossa oli ympyränmuotoisia ikoneja. Kirkko oli pyhitetty Kazanin Jumalanäidin ikonille.
Perkjärven ortodoksinen kirkko
Perkjärven Pyhän Sergei Radonežilaisen kirkko oli yksi entisen Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan kirkoista. Se sijaitsi Perkjärven asemakylässä Muolaan kunnassa. Kirkon yhteydessä oli pieni hautausmaa. Perkjärven kirkko oli pieni ja puusta rakennettu. Kirkon sisustus oli hyvin runsas. Kirkon oli rakennuttanut pietarilainen rouva Saint-Hilair vuonna 1901 Pietarin kaupungin 1. reaalikoulun omistamalle tontille. Kirkko vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 1901.
Kirkko säilyi ehjänä talvisodasta. Neuvostoliittolaiset turmelivat kirkon ja muuttivat sen kerho- ja ruokailuhuoneeksi. Kun Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodassa, ei kirkkoa enää kunnostettu. Sotien jälkeen kirkkoa käytettiin asuintalona. Sotapoliisi sai evakuoitua vuonna 1940 Perkjärven kirkosta 42 esinettä, joista viisi oli ikoneita. Esineistö lähetettiin Hämeenlinnan ortodoksiseen kirkkoon säilytettäväksi.
Ortodoksikirkon kerrotaan säilyneen sotien tuhoilta. Se jäi polttamatta, koska lähtö Perkjärveltä jäi viime hetkiin neuvostojoukkojen jo saapuessa kylään. Rakennus on sotien jälkeen purettu ja kirkon hirsiä kerrotaan venäläisissä lähteissä käytetyn paikalle rakennetun puisen kerrostalon osina.
Kirkon kellon kerrotaan olevan yksityisen henkilön loma-asunnon tontilla sijaitsevassa yksityisessä tsasounassa (varmistamaton tieto, josta on kuitenkin saatu valokuva).
Lisätietoa hautausmaasta löytyy Karjalan hautausmaat sivustolta
