Muolaalaisten seura

Talkooväki Jokioisilta/Paimiosta/Urjalasta/Somerolta/Kemiöstä/Askaisista ja Ypäjältä kokoontui Närväsen tilan pihalla Ypäjällä aamukuudelta lähtöpäivän sarastaessa. Talkookuljettaja oli tullut Espoosta yhdeksän hengen Volkkarinsa ja trailerin kanssa Espoosta valmiiksi paikalle ja talkootyövälineet ja henkilökohtaiset varusteet pakattiin auton ja trailerin kyytiin. Mukana oli 2-3 ruohonleikkuria, lehtipuhaltimia, pensasleikkuri, haravia ja lapioita sekä polttoainetta työkoneisiin. Ja tietenkin keitin, kaasupullo ja ruokatarvikkeita kenttälounaan laittoon. Matkaan lähdettiin usein Riihimäen ja myös Vantaan/Espoon kautta ja poimittiin mukaan sieltä tuleva talkooväki. Yleensä noin kuudella tai seitsemällä puhelinsoitolla saatiin tarvittava joukko kokoon. Lounastauko/aamiaistauko pidettiin yleensä Kuninkaantien ABC:llä. Sen eväillä jaksoi hyvin kenttälounaaseen asti.
Suomen ja Venäjän tulliin saavuttiin puolenpäivän tienoilla. Suomen tulli oli yleensä nopea ja tavaroita ei tarkistettu. Jos sinne esitti kalustoluettelon, siihen sai kyllä tarvittavan leiman. Myöhemmin sekin (turha) leimanhaku jätettiin tekemättä. Venäjän tullissa oli normaalisti yli tunnin kestävä odotus ennen tullitarkastusta. Monesti odotusaika oli pidempi. Kun tullitarkastukseen päästiin, tehtiin ensin passien tarkastus ”tiukasti jonossa” ja sen jälkeen auton ja mukana olevien tavaroiden selvitys. Kun auton leimat oli jonotettu, jäätiin auton ulkopuolelle odottamaan auton ja mukana olevien tavaroiden tarkastamista. Sitä suorittavaa henkilöä sai yleensä odotella melko pitkään. Itse tarkastus sujui sitten ripeästi ja tutuiksi kasvoiksi tulimme aikojen saatossa puolin ja toisin. Kuitenkin aina piti jännittää millä tuulella asiaa hoitava virkailija oli. Jos hänellä oli huono päivä, vietiin auto ja traileri halliin, jossa lastia syynättiin ja tutkittiin kauan. Väliin leikkureita punnittiin ja aina sitten todettiin, että ”menkää nyt, tämän kerran”. Meille huono asia oli se, että yhteistyötä ja hautausmaiden hoitoa koskeva virallinen ”Muistio” oli vuodelta 1998. Joidenkin virkailijoiden mielestä se oli jo vanhentunut. Venäjän tullin puomin jälkeen jouduttiin vielä tullialueen puomilla tarkastukseen, jossa katsottiin passit ja leimat ja matkustajien lukumäärä. Taisi olla edellisen vaiheen sisäistä tarkistusta/työn valvontaa. Kun puomi oli laskenut takana, alkoi matka isien mailla ja oman ohjelman mukaan.
Ensimmäinen pysähdys tehtiin yleensä heti tullin suoran jälkeisessä kahvilassa ja kaupassa, jossa vaihdettiin valuuttaa tarvittaessa ja tehtiin tarvittavat ostokset. Jännästi tunnelma muuttui tuon Viipurin Veikot- kahvilan jälkeen matkaa jatkettaessa. Siihen asti puoliuninen porukka heräsi ja kielenkannat aukenivat. Tullin piina laukesi, oltiin ”koton, mei Karjalass” ja ostokset lämmittivät verenkierrossa. Viipurissa poikettiin menomatkalla vain, jos sinne oli todella asiaa. Yleensä ajettiin suoraan Muolaaseen. Auto tankattiin tarvittaessa, mutta yleensä vasta paluumatkalla. Säkkijärven ja rajan välillä oli yksi pysyvä liikennekontrolli, mutta se oli nopea ja mutkaton. Muolaaseen saavuimme yleensä iltapäivällä kahden – kolmen aikoihin. Vaikka matka ei ole kilometreissä pitkä, vie rajanylitys yllättävän paljon aikaa. Ensimmäinen pysähdys oli Kangaspellon kyläkirkon ja senhaitausmaan tarkistaminen ja siivous. Metsäinen paikka vaati yleensä roskien ja puidenoksien poiston ja lehtipuhaltimella ja haravilla tehdyn yleissiivouksen. Tämä vei noin puolen tunnin verran aikaa.
Kangaspellon jälkeen suuntasimme Kyyrölään (Krasnoselskoje), jossa leikattiin muistomerkkialueen nurmikot ja pensasaidat, siivottiin alueen roskat ja kunnostettiin muistolehdon aidattu alue. Vaikka alue on Kangaspeltoa isompi ja monimuotoisempi, senkin hoito sujui noin tunnissa. Kolmas kohde oli viiden kilometrin päässä sijaitseva Kirkkorannan (Pravdino) kirkko- ja hautausmaat. Kävimme yleensä ensin epävirallisesti ilmoittautumassa ystävämme Zhannan kaupassa, jonne saimme viime vuosina aina kahvi- ja teekutsun sitten kun talkoot on suoritettu. Kaupan visiitin jälkeen siirryimme kirkkomaalle, jossa yleensä leikattiin kirkon alueen ja sankarihautausmaan nurmikot ja pensasaidat sekä siviilihautausmaan polut, puhdistettiin rantaan johtava portaikko ja tehtiin alueen tien puolen roskien poisto ja nurmikon leikkuu. Väliin nautittiin teet tai kahvit ja eväsleivät ja sen jälkeen siistittiin vielä rantaan johtava juoksuhauta, leikkuuhuoneen ympäristö ja ranta, sekä kalustovajan rauniot. Alue oli niin, laaja että kunnostustöihin kului helposti kaksi – kolme tuntia. Myös 1918-muistomerkin aidalla rajattu alue siistittiin ja tarvittaessa kunnostettiin. Tarkistettiin muistoristin kunto ja tarvittaessa siivottiin vesaikko kirkon peruksen eteläreunalla ja sakastin takana. Alueella tehtiin paljon työtä ja kaikki hyvin itseohjautuvasti. Työnjohtotarvetta ei ollut milloinkaan ja osallistujien motivaatio oli korkealla. Talkoiden jälkeen koottiin työkalut ja tavarat matkaan mukaan, halukkaat uimarit kävivät virkistäytymässä Kirkkojärvessä ja paikat kuvattiin ja tuleva korjaustarve arvioitiin. Talkoiden jälkeen suunnattiin Zhannan tarjoamille kahveille ja/tai teelle ja tehtiin tarvittavat ostokset hänen kaupastaan.
Muolaassa yövyimme yleensä Motelli Vanhassa Navetassa Valdimirin ja Ljudmilan luona Kuusaassa. Saunoimme, nautimme illallisen ja sen jälkeen vietimme viihtyisän illan motellissa. Karaoke tai tv tarjosi musiikkia hyvillä hyrinöillä talkootyön ja pitkän matka- ja työpäivän jälkeen ja kyllä uni maittoi. Aamulla saimme vielä maittavan aamiaisen, maksoimme itse kukin majoituksen ja ruokailun ja saunan kulut ja lähdimme kiertämään Muolaan kivijalkoja tai kannaksen muita pitäjiä, josta palasimme Viipurin Pyöreän Tornin ja Kauppahallin vierailujen jälkeen kohti rajaa ja illaksi kotiin. Ypäjällä olimme seitsemän- kahdeksan aikoihin taas yhtä talkooreissua kokeneempana ja aina hyvillä mielin. Talkoissa mukana vuodesta 2015 eri aikoina olivat ainakin Kirsti ja Matti Närvänen, Pekka Moisander, Kalevi Moisander, Raimo Virolainen, Eija Järvinen, Hannu Kontio, Sisko ja Seppo Pyykkö, Mirja Hagelberg, Arvo Pyykkö, Sari Pekonen, Armo Kuisma, Eero Närvänen, Maria ja Jorma Brander, Markku Rämö, Jorma Rämö, Veikko Rämö, Sisko Soinila, Kirsi Mononen, Arja Kulmala, Sirpa Tonder-Vainio ja Seppo Vainio, Kirsi Kunnamo, Kari Rämö, Erkki Eskola ja Annamaija Eskola, Jukka Jääskeläinen, sekä Lauri Rämö. Kuljetuksesta vastasi joitakin kertoja myös Mauri Nyman ja tulkkina avusti Anne Kuorsalo.

Kirjoittaja: Lauri Rämö