Ajankohtaista nyt:

20.8.2010                                                                    .

JUURET MUOLAASSA – syksyn 2010 seminaarien ohjelma

”Juuret Muolaassa”- seminaari-illat on suunnattu muolaalaisille, heidän jälkeläisilleen ja myös muille Muolaasta ja Karjalan Kannaksesta kiinnostuneille.

tiistai 7.9.2010 klo 18.30 alkaen

Muolaalaisten seura ry:n pj. Jorma Rämö

Johanna Salin                                            

tiistai 5.10.2010 klo 18.30 alkaen 

Antti Kaukinen

tiistai 2.11.2010 klo 18.30 alkaen

Anne Kuorsalo ja Seppo Pirhonen              

torstai 9.12.2010 klo 18.30 alkaen HUOM.PÄIVÄ!

Tervetuloa jo 17.30 eli tuntia ennen ”haastelemmaa” kahvin merkeissä.

Tilaisuudet pidetään osoitteessa Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21.B, alakerroksen ruokasali  Kampin palvelukeskus sijaitsee Helsingin keskustassa, Radisson SAS hotellin vier.korttelissa.

Kahvittelun ja järjestelykulujen kattamiseen vapaaehtoinen pääsymaksu 5 euroa ovella

Voit ehdottaa järjestäjille kiinnostavia luentoaiheita ja luennoitsijoita ja esittää myös omia kertomuksiasi. Vapaaehtoiset voimat ovat tervetulleita laittamaan pöydät, tuolit ja tarjoiluastiat paikoilleen luentosalissa illan päätteeksi.

Seminaarisarjan yhteyshenkilöt:

Raija Seppänen (os. Kaukinen),

äiti (os. Viholainen) Muolaan Keskikylästä, isä Muolaan Kaukilasta

Telluksentie 4  01480 VANTAA, puh 0400 889126,

s-posti Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. , Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.

Kirsti Biese (os. Kunnamo),

äiti (os. Mustonen) Muolaan Hotokasta, isä Heinjoen Kopralasta

Ulvilantie 29/4B 255  00350  HELSINKI, puh 050 5202046

s-posti Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.

Lauri Rämö,

äiti Hellin Muolaan Turulilasta, isä Pentti Muolaan Moiniemestä

Vehkakulma 4 F  02180  ESPOO, puh 0400 355030,

s-posti Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.

MUOLAAN PITÄJÄJUHLA 25.7.2010 AKAASSA

Luterilainen messu Akaan kirkossa klo 10

Saarna vt. kirkkoherra Markku Antola, liturgi Matti Holkeri, kanttori Juha Salmesvuori. Avustavat:Soili Frösen, Juha Kosonen, Eija Hatakka-Peltonen ja Muolaalaisten Seuran jäsenet.

Ortodoksinen liturgia

seurakuntatalon alasalissa klo 10

Isä Gaius Sahlberg, nunna Maria

Siirtyminen Arvo Ylpön koululle

Ruokailu klo 11.30 - 12.30

Onnittelujen vastaanotto klo 11.50 - 12.20

Muolaalaisten Seuran vuosikokous klo 12.30 - 13.30

Juhla

Juhlan suojelija on akaan kaupunginjohtaja Aki Viitasaari

Ohjelma

Karjalaisten laulu, säestää Toijalan VPK:n soittokunta

Tervetuloa, Akaan Karjalaseuran puheenjohtaja Eija Hatakka-Peltonen

Muolaalaisten Seuran tervehdys, puheenjohtaja Jorma Rämö

Laulua, Elina Mäkinen

Juhlapuhe, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen

Väliaika

Pirkanmaan maakuntalaulu, säestää Toijalan VPK:n soittokunta

Karjalan Liiton ja Karjalaisseurojen Tampereen piirin tervehdys, piirin puheenjohtaja Tuomo Nenonen

Laulua, Elina Mäkinen

Historiikin julkistaminen, kirjoittaja FM Johanna Salin

Huomionosoitukset

Tervetuloa pitäjäjuhlaan Forssaan 2011

Maamme, säestää Toijalan VPK:n soittokunta

Eversti evp. Pekka Majuri

Juhlapuhe Vainajien Muistojuhlassa Muolaan Kirkon raunioilla 4.7.2010

***

Kunnioitetut sotiemme kurimuksen kokeneet miehet ja naiset, arvoisat muolaalaiset ja muut karjalaiset, hyvät naiset ja herrat.

Itsenäinen Suomi täytti viime joulukuussa 92 vuotta. Itsenäisyytemme säilyminen ei kuitenkaan sen ensimmäisinä vuosikymmeninä ollut itsestään selvää. Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme marraskuun 30. päivä vuonna 1939. 70 vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä, mutta lyhyt ihmisen muistissa. Me emme ole unohtaneet.

Jouduimme sotaan suuren itäisen naapurimaamme laajentumis- ja valtapolitiikan pelinappulana. Moskovassa pitkin syksyä käydyt neuvottelut eivät johtaneet Neuvostoliittoa tyydyttävään lopputulokseen. Suomelle saneltiin rauhan säilymisen ehdoiksi sellaisia alueluovutuksia, joihin suostumista emme voineet edes harkita. Sen Neuvostoliitto varmasti tiesi jo vaatimuksia asettaessaan.

Neuvostoliitto aloitti sodan koko itärajamme pituudelta aamulla 30. marraskuuta. Seuraavien 105 vuorokauden aikana tapahtui meille kaikille tutuksi tullut talvisodan ihme. Tinkimätön puolustustahtomme, kykymme taistella äärimmäisen ankarissa talvisissa olosuhteissa ja kotirintaman vahva tuki pakottivat täysin ylivoimaisen vihollisen pysäyttämään hyökkäyksensä kaikissa etenemissuunnissa. Periksi ei annettu. Kaveria ei jätetty.

Aiheutimme Neuvostoliitolle suuria materiaali- ja miestappioita ja ennen kaikkea kitkerän arvovaltatappion. Suunnitelmien mukaan Suomi olisi nujerrettu kahdessa - kolmessa viikossa - sopivasti Stalinin syntymäpäivään, 21. joulukuuta mennessä.

Myös me koimme raskaita tappioita. Sota päättyi suruliputukseen. Ulkoministeri Tanner totesi sodan päättymispäivänä, 13. maaliskuuta 1940 pitämässään radiopuheessa: "Rauha on siis maahan palannut, mutta minkälainen rauha? Tämän jälkeen joutuu maamme jatkamaan elämäänsä silvottuna."

Arvoisat läsnäolijat,

Tämän vainajien muistojuhlan vakiintuminen muolaalaisten yhteiseksi juhlaksi on hyvä osoitus siitä kunnioituksesta, jota haluamme osoittaa omaisiamme ja erityisesti sota-ajan ankaruuden kokeneita miehiä ja naisia kohtaan. Kansakuntamme itsemääräämisoikeudesta maksettiin kallis hinta. Viime sodissa vapautemme puolesta antoi henkensä yli 90 000 miestä ja naista ja yli 200 000 haavoittui tai vammautui. Karjalan kansa joutui jättämään kotinsa ja omaisuutensa vieraan vallan käsiin. Henkisen kärsimyksen määrää ei voi edes mitata.

Onneksi kansakuntamme kohtaloista vastuussa ollut sukupolvi jaksoi uskoa parempaan ja kesti. Noiden ponnistelujen merkitystä ei tämän päivän Suomessa voi kyllin kiittää. Monet joutuivat uhraamaan isänmaata puolustaessaan parhaat vuotensa, terveytensä tai jopa henkensä.

Hyvä juhlaväki,

Seisomme nyt Muolaan Kirkon ja hautausmaan raunioilla. Rauniokasaksi kirkonmäki ja koko kirkonkylä muuttui talvisodan aikana dramaattisten vaiheiden jälkeen.

Kirkon raunioituminen oli muolaalaisille suuri järkytys. Muolaan seurakunta oli yksi Suomen vanhimpia seurakuntia. Se oli toiminut yli 600 vuotta. Tällä paikalla seissyt seurakunnan viimeinen kirkko vihittiin käyttöönsä vuonna 1852 eli lähes 160 vuotta sitten. Kymmenen vuotta sitten sattumalta löytynyt kirkon peruskivi, jossa on vuosiluku 1849, on sijoitettu tähän muistoristin viereen.

Kirkko oli kooltaan sen ajan mittakaavassa erityisen suuri. Suorakaiteen muotoiseen kirkkoon mahtui 2200 henkeä. Valkoiseksi maalattu kirkko oli rakennettu, kuten sen ajan muolaalaiset asian ilmaisivat, "kivestä ja raudasta", jotta aika ja vihollinen eivät sitä tuhoaisi. Vihollinen kuitenkin päätti 70 vuotta sitten toisin. Aika olisi vain lisännyt kauniin kirkon arvokkuutta.

Mutta, mitä kaikkea tuolloin tapahtui? Mikä oli kirkonmäen merkitys talvisodan taisteluissa? Miten puolustukseen oli varauduttu ja miten sotilaamme tuolloin tehtävästään selvisivät?

Karjalan Kannaksesta muodostui Suomen puolustamiselle uusi suuri haaste maamme irtaantuessa Venäjästä. Suomenlahden ja Laatokan välille alettiinkin rakentaa puolustusasemia heti 1920-luvulla. Kannakselle rakennettiin tuolloin konekivääri- ja miehistökasematteja, komentopaikkoja sekä tykki- ja jalkaväkiasemia. Betonisia puolustuslaitteita rakennettiin yhteensä liki 140.

Puolustamisen näkökulmasta vaatimattomalle tasolle jäänyt linnoitusketju nostettiin uudelleen suunnittelupöydälle 1930-luvun lopun uhkakuvien vahvistuessa, ja pian Kannakselle alettiin valaa Suomen puolustamisen tärkeintä kivijalkaa.

Uudella pääpuolustuslinjalla oli pituutta noin 140 kilometriä. Erilaisina kenttävarustuksina rakennettiin muun muassa noin 600 konekivääripesäkettä ja -korsua, lähes 100 majoituskorsua, 440 kilometriä taistelu- ja yhteyshautoja, 330 kilometriä piikkilankaesteitä ja 130 kilometriä panssarivaunuesteitä. Linja sai legendaarisen maineen, kun suomalaiset pysäyttivät siihen puna-armeijan paraatimarssiksi kuvitellun hyökkäyksen yli kahdeksi kuukaudeksi, vaikka puna-armeijan tykistö moukaroi linjaa järeimmällä kalustollaan melkein taukoamatta. Sodan jälkeen linjaa alettiin kutsua Mannerheim-linjaksi

Mannerheim-linja halkaisi Muolaan pitäjän itä-länsi suunnassa lähes keskeltä. Laatokan puolella linja noudatteli pitkään Taipaleenjoen - Suvantojärven vesistölinjoja. Vuoksen Pasurinlahdesta linja eteni Punnusjärven pohjoispään kautta tähän kirkonmäkeen. Tästä linja jatkui länteen Yskjärven rantaan, josta edelleen Olkkolan kautta Oinalan kylän eteläpuolelle Muolaanjärven rantaan. Muolaanjärven länsirannalta Suurniemestä linja jatkui Summan - Hatjalahdenjärven - Kuolemanjärven kautta Suomenlahteen.

Näiden järvikannaksien linnoittaminen sisältyi 1930-luvun alussa laadittuun Karjalan kannaksen kenttälinnoittamissuunnitelmaan. Suunnitelmaa täsmennettiin useita kertoja, mutta Muolaanjärvi – Yskjärvi – Kirkkojärvi - Punnusjärvi kannaksilla oli kaikissa vaihtoehdoissa tärkeä rooli.

Kaikkia linnoittamissuunnitelmia ei toteutettu, muun muassa betonikorsuja ei rakennettu tälle alueelle lainkaan. Kesällä 1939 kirkonmäelle alettiin kaivaa ampumahautoja, valmistella korsuja sekä rakentaa piikkilankaesteitä ja kivenlohkareista panssariesteitä. Kirkkoon sijoitettiin aluksi panssarintorjuntatykin ja konekiväärin tuliasema.

Rakennustyöt toteutettiin pääosin vapaaehtoisella linnoitustyövoimalla. Vapaaehtoinen linnoittamistyö laajeni tuolloin suorastaan kansanliikkeeksi. Työvoimaa ilmoittautui heti alkuun niin runsaasti, ettei kaikkia halukkaita voitu ottaa töihin. Vapaaehtoiset olivat pääosin suojeluskuntalaisia, mutta varsin paljon myös muita vapaaehtoisia miehiä osallistui töihin. Työmaiden muonituksesta huolehtivat paljolti Lotta Svärd -järjestön jäsenet.

Linnoitustyöt alkoivat Marskin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta. Työt keskeytettiin lokakuussa ylimääräisten harjoitusten alkamisen takia, koska suuri osa työntekijöistä oli sijoitettu rintamajoukkoihin. Kutsu ylimääräisiin harjoituksiin toi Muolaaseen polkupyöräpataljoonan, joka koostui Mikkelissä palvelleista varusmiehistä. Kymenlaaksosta Muolaaseen keskitettiin kolme rykmenttiä. Nämä kaikki jatkoivat vapaaehtoisilta kesken jääneitä linnoitustöitä.

Suunnitellut linnoitteet saatiin lähes valmiiksi ennen sodan syttymistä. Tarkastelen seuraavaksi muutamia yksityiskohtia Muolaan alueella käydyistä talvisodan taisteluista.

Suojajoukkojen Muolaan ryhmään kuulunut pataljoona, Erillinen Pataljoona 4, perustettiin syksyllä 1939 Kyyrölässä pääosin pitäjän omista miehistä. Vain sen kolmas komppania oli muodostettu Viipurissa. Pataljoonan komentaja oli majuri Kaarlo Pöyry, paikallisen suojeluskunnan päällikkö. Pataljoonalla oli suuri rooli oman kotiseutunsa puolustamisessa.

Neuvostoliiton aloitettua sotatoimet aamulla 30.11.1939 Muolaan ryhmä vetäytyi Kivennavan pitäjään kuuluneelta Joutselkä - Vehmainen alueelta sitkeää viivytystaistelua käyden, saavuttaen tämän järvikannaksien tasan 3. joulukuuta. Täällä Muolaan ryhmän joukot alistettiin rintamavastuussa olleelle 11. divisioonalle, joka ryhmitti ne puolustukseen yhdessä divisioonan muiden joukkojen kanssa. Erillinen Pataljoona 4 puolusti kotikunnaitaan Muolaanjärven - Yskjärven kannaksella.

Tämä kirkonmäki oli linnoitettu joukkueen tukikohdaksi. Mäki oli yksi järvikannaksien alueen avaintukikohdista ja samalla yksi talvisodan ankarista yksittäisistä taistelupaikoista. Alue oli rintamalinjalla, ei kenenkään maalla 75 vuorokautta. Mäki pysyi suomalalaisten hallussa siihen saakka, kun käsky siirtymisestä taaempiin puolustusasemiin annettiin.

Kirkonmäen tukikohta oli siellä taistelleiden sotilaiden kuvausten mukaan yksi talvisotamme erikoisimmista taistelupaikoista. Taisteluhauta oli kaivettu hautausmaalle. Se mutkitteli hautakivien ja ristien välissä yhdistäen Kirkkojärven rannan ja maantien. Juoksuhaudan oikea siipi seurasi jonkin matkaa kiviaidan reunustaa maantien laidassa. Aita suojasi vihollisen tähystykseltä ja suora-ammuntatulelta. Suuri miehistökorsu oli hautausmaan keskellä.

Tukikohdan ympärillä oli vain aukeita peltoja, joita vihollisen tuli hallitsi täysin. Koko tukikohta oli siis sellainen, ettei sinne tai sieltä pois voinut liikkua päivällä. Huolto tapahtui pimeän aikana ja silloinkin vain, jos taistelu ei ollut käynnissä.

Kirkonmäki oli heti talvisodan alussa vihollisen hyökkäysten kohteena. Tukikohdan herruudesta käytiin raivokkaitakin taisteluita ja välillä vihollinen ilmeisesti onnistui sen osittain miehittämään. Venäläisten tykistötulessa myös kirkko sai useita osumia. Kirkko paloi ja vaurioitui pahoin siis heti sodan alussa, mutta tukikohta kesti.

Toinen raju taisteluvaihe koettiin helmikuun alussa 1940, jolloin kokonainen venäläinen divisioona yritti murtaa järvikannaksia puolustaneiden joukkojen asemat. Ylivoimainen vihollinen pommitti jälleen rajusti myös kirkonmäkeä. Hyökkäykseen osallistui suuri joukko jalkaväkeä ja muun muassa panssarivaunuja. Tukikohdan puolustajilla oli käytössään vain käsiaseita, konekivääreitä ja polttopulloja. Pommituksen seurauksena kirkosta jäi jäljelle vain kolme nurkkaa ja rauniokasoja. Myös kaunis hautausmaa tuhoutui tykistötulen myllerryksessä. Venäläiset tasasivat rauniot nykyisenlaiseksi vasta sodan jälkeen.

Raskaista tappioista ja äärimmäisestä uupumuksesta johtuen tukikohtaa puolustaneen joukkueen asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi. Se kesti kuitenkin loppuun saakka, sillä Summan puolustuksen murruttua Länsi-Kannaksella helmikuun puolivälissä divisioonan esikunta antoi käskyn vetäytymisestä taaempiin varustettuihin asemiin. Muolaan järvikannaksien kaistaa puolustaneet joukot vetäytyivät niin sanottuun väliasemaan Muolaanjärven - Äyräpäänjärven kannakselle ja Äräpäänjärvestä vuokseen johtavan Salmenkaita-joen tasalle. Väliasema oli varsin hyvin linnoitettu muun muassa betonikorsuin ja kasematein.

Väliasemasta divisioonan joukot joutuivat talvisodan loppuvaiheessa vetäytymään vielä niin sanottuun taka-asemaan, mutta puna-armeijan joukkojen läpimurto onnistuttiin estämään. Oman tärkeän panoksensa lopputulokseen antoi Muolaan - Kyyrölän miehistä muodostettu Erillinen Pataljoona 4, joka oli etulinjassa pieniä taukoja lukuun ottamatta koko sodan ajan - 105 kunniamme päivää!

Sitkeistä viivytys- ja puolustustaisteluista huolimatta koko Muolaan pitäjän alue jouduttiin kuitenkin jättämään Neuvostoliiton joukoille. Vaikka talvisota päättyi lopulta katkeraan rauhaan 13. maaliskuuta 1940, Muolaan kirkonmäen ja muiden järvikannaksien taistelujen voidaan todeta olleen kunniakas osa Suomen talvisodan historiaa. Pienen joukon sitkeys ja vankkumaton taistelutahto olivat liikaa määrällisesti ylivoimaiselle viholliselle.

Hyvät naiset ja herrat,

Talvisodasta on siis kulunut 70 vuotta.

Olemme tänään kokoontuneet vainajiemme kunniaksi järjestettyyn juhlaan.  He, samoin kuin koko sodan kurimuksen kokenut sukupolvi ovat tehneet osuutensa maamme puolustamiseksi ja rakentamiseksi. Jokaisen sukupolven on omalla työllään lunastettava maamme itsenäisyys. Vainajiemme ja erityisesti sankarivainajiemme muiston kunnioittaminen on yksi näistä velvollisuuksista.

Me sotien jälkeen syntyneet sukupolvet kunnioitamme ja arvostamme suuresti sodan aikana vastuuta kantaneen sukupolven valtavia uhrauksia. Me emme ole unohtaneet. Talvisodan henki elää edelleen vahvana keskuudessamme.

Talvisodan torjuntavoitolla Suomi lunasti lopullisesti paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa. Tämän vahvisti myös Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt todetessaan talvisodan päätyttyä: "Suomen kansa on puolustustaisteluillaan ikuisiksi ajoiksi voittanut itselleen moraalisen oikeuden elää rauhassa ja riippumattomana maassa, jota se on niin rohkeasti puolustanut."

Uskon, että meillä kenelläkään ei ole tähän mitään lisättävää.

Toivotan teille kaikille hyvää kesän jatkoa ja päätän puheeni Veteraanin iltahuudon loppusanoihin: ”Himmetä ei muistot koskaan saa”.

VAINAJIEN MUISTOTILAISUUDET

Kangaspellolla ja Kyyrölässä 20.6.2010

Muolaassa 4.7.2010 kello 12.00 paikallista aikaa

Tilaisuudet nyt poikkeuksellisesti eri aikaan, mutta vuonna 2011 järjestetään perinteisesti samana päivänä, nyt kesäkuun toisena sunnuntaina eli 12.6.2011